Blaah

Eilen sitten ryhdyin edellisen postauksen jälkeen selvittämään tuota doptioasiaa ja kuinka ollakaan on taas asia tehty meille vaikeaksi. Meissä on yksi perustavaa laatua oleva vika, olemme avopari. Se yksi tärkeä i puuttuu. Olisihan tuo naimisiin meneminen minulle muutenkin tärkeää, mutta en nyt viitsi toista pakottakaan. Mennään sitten kun se avostakin tuntuu oikealta, jos se vielä silloin minustakin tuntuu oikealta ja tärkeältä. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta tuon adoptiojutun kannaltahan sitä kannattaisi mennä naimisiin piakkoin, kun kehtaavat vaatia, että naimisissa ollaan oltu jo joitakin vuosia ennen hakemistakin... Hmm...jatkan siis katsellaan elämää...

Adoptio on yhtä hyvä mahdollisuus

Eilen käytiin avon kanssa keskustelua lapsista. Tulin sanoneeksi, että teksi mieleni tehdä se raskaustesti vaikka tiedän, ettei siitä tässä vaiheessa vielä mitään hyötyä olisi. Tänään on siitä positiivisesta ovulaatiotestistä kulunut vasta viikko, joten raskaustestissä ei vielä pitäisi näkyä mitään...jos vilä edes viikonloppuun asti malttaisi mielensä... Niin, siinä sitten juteltiin myös siitä, että lapsen ei kyllä välttämättä taritsisi olla biologinen lapsi. Olen aina ajatellut, että hankkisin joskus adoptiolapsen ja avo on kuulemma samoilla linjoilla. Se on siis hyvinkin mahdollinen tapa hankkia jälkikasvua meidänkin talouteemme. Omissa haaveissani on kuitenkin olla raskaana. Haluaisin olla raskaana ja imettää omaa lasta. Lapsen ei toki täydy olla biologisesti oma, sukusolunluovutuskin on hyvä asia, jos omia ei voi käyttää. Haluaisin vain tuntea pienen ihmisen liikkeet ja pyörinät sisälläni ja tuntea sen ilmeisesti kovin läheisen ja hellän siteen, joka äidin ja lapsen välillä on äidin imettäessä. Sitä haluaisin ja sitä ei voi adoptiossa saada. Adoptiolapsi olisi kuitenkin muuten ihan yhtä rakas, haluttu ja tervetullut kuin omakin lapsi. Ja hyvä nyt tietää, että molemmat olemme tästäkin asiasta samaa mieltä. Ja adoptiohan olisi aivan loistava tapa hankkia sisaruksia mahdolliselle biologiselle lapselle. =)

Unelmointia

Löydän jälleen itseni kuulostelemassa mahani tilannetta. Mietin mitä erilaiset kihelmöinnit, vihlonnat, kuplinnat ja ties mitkä muut tuntemukset voisivat enteillä tai olla enteilemättä. Haluaisin kovasti uskoa, että tuo kihelmöinti voisi tarkoittaa, että sisälläni olisi pieni hedelmöittynyt munasolu, joka olisi jo jakautunut ja etsisi kotiaan limakalvolta. Toisaalta, en haluaisi elätellä toiveita. Tiedän jo valmiiksi, että liian suuriin unelmiin vaipuminen vain sattuu, kun unelmat valuvat verenä viemäriin. On niin vaikeaa yrittää suhtautua asiaan oikein, tietää miten tähän asiaan kuuluisi suhtautua. Nyt kuitenkin olen taas tilanteessa, jossa en voi kuin odottaa... vasta 1½ viikon kuluttua on mitään tiedettävissä tästä kierrosta.

Kaikesta tästä järkeilystä huolimatta olen löytänyt itseni miettimästä, että nyt hedelmöitetty lapsi syntyisi joulukuun puolessa välissä ja olisi tietysti paran joululahja ikinä. Olen miettinyt miten viettäisimme ensimmäisen joulun uuden tulokkaan kanssa, miettinyt jälleen auton vaihtamista, rattaiden ostamista, pienen pienien vaatteiden ostamista, kestovaippojen käyttöä, pienten vihannessosepalojen pakastamista ja niin edelleen ja niin edelleen. Haaveilen tietysti vatsani kasvavan ja tuntevani pienen ihmisen liikkeet sisälläni. Se vain tuntuu niin kovin kaukaiselta...

Odottelen myös alkuviikkoa, jolloin voin pyytää soittoaikaa lääkärille. Saan sitten puhelimessa jossakin vaiheessa kuulla labrakokeiden tuloksia. Ja maanantaina avo käy jättämässä oman näytteensä. Niiden tuloksia joudutaan varmaan vielä kauemmin odottelemaan...

Ovulaatio!

Vihdoinkin, meinasi jo epätoivo iskeä. Mietin jo kovasti, että kuinka kauan tätä testailua pitää jatkaa ennenkuin voi todeta, ettei ovuloi. Pitäisikö sitä jatkaa kunnes kuukautiset alkavat? Varmaan näin. Nyt ei kuitenkaan tarvitse jatkaa pohdintaa, kun tänään ne viivat lopulta olivat samanväriset tai testiviiva vähän tummempikin. Tiedänpä siis kuinka kulutan tämän illan. =D

Ovulaatio?

Se olisi hyvä alku siihen lapsen saamiseen. Tänään tein ensimmäistä kertaa elämässäni ovulaatiotestin. Olisi voinut paketin ohjeiden mukaan tehdyillä laskelmilla näyttää punaista jo, mutta ei se näyttänyt. Huomenna sitten uudestaan ja ensi viikolla varmaan lisää tikkujen uittamista pissassa. Katsotaan josko jossain vaiheessa näyttäisi ovulaatiota. Nyt kyllä rupeaa taas miettimään, että jos en ovuloi, niin mitä sitten. Mitä seuraavaksi? Mitä silloin tehdään? Mitä syödään tai piikitetään? Mitä testejä tehdään seuraavaksi? Koska saan seuraavan ajan lääkärille? Niin, soittoaika pitäisi varata muutaman viikon päähän, mutta lääkäri ei ole vielä päättänyt työvuoroistaan tuolla ajalle, joten pitää vielä odotella ajan varaamisen kanssa.

Perjantaina kävin labrassa jättämässä pissaa purkkiin, verta pukiloihin ja papanäytteen. Tuloksia pitäisi tulla joskus...odotellaan. Elämä on odottelua...tai jotain...

Uskomatonta, mutta totta

Eilen sitten lopulta päästiin sinne lääkärille. Ei siis tullut neljättä siirtokirjettä. Sielä sitten juteltiin ja tehtiin sisätutkimus. Huomenna siten menen käymään labrassa jättämässä vähän verta ja papanäytteen. Avo pääsee sitten jättämään sperma-analyysiin näytteen myös. Jäin vain sitä miettimään, kun se on omakustanteinen ja lääkäri muisteli hinnaksi noin 150 €, että voisikohan sen näytteen käydä jättämässä jonnekin muuallekin. Väestöliitolla näyttäisi maksavan 72 €, joten eroa oisi aika paljon. Etenkin, kun tuo kunnallisenkin näyte lähetetään jonnekin muualle. Täytyy nyt katso. Avon pitäisi huomenna soittaa sinne labraan ja kysyä hintaa ja tarkempia toimintaohjeita. Olisihan se tietty helpompaa, jos näytteen voisi viedä vain johonkin lähilabraan eikä viedä jonnekin kaupungille. Mutta asia siis etenee. =) Ai niin juu, ja ovulaatiotestikin pitäisi tässä muistaa tehdä. Ja sitten jutellaan lisää lääkärissedän kanssa.

Lääkärinodotus?

Mietinkin tässä juuri, että tulikohan tästä blogista ennemminkin lääkärin kuin lapsen odotusblogi...toivottavasti ei kuitenkaan... Vaikka kyllä odotan huomenna postilaatikosta tipahtavan ajanarvauskeskuksesta uuden kirjeen, jossa pahoitellaan jälleen ajan siirtymistä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tiistaina olisi taas aika lääkärille, mutta pääsisimmekö kenties jo nyt ihan vastaanotolle asti? Vastahan tämä on neljäs aika... Täytyy kyllä sanoa, että jos huomenna tulee se kirje, niin soitan sitten arvauskeskukseen ja pyydän lähetteet verikokeisiin, jotta sitten joskus kun lääkärille asti päästään, niin olisi jotain mistä keskustella...jotain konkreettisia tuloksia...