Uskomatonta, mutta totta

Eilen sitten lopulta päästiin sinne lääkärille. Ei siis tullut neljättä siirtokirjettä. Sielä sitten juteltiin ja tehtiin sisätutkimus. Huomenna siten menen käymään labrassa jättämässä vähän verta ja papanäytteen. Avo pääsee sitten jättämään sperma-analyysiin näytteen myös. Jäin vain sitä miettimään, kun se on omakustanteinen ja lääkäri muisteli hinnaksi noin 150 €, että voisikohan sen näytteen käydä jättämässä jonnekin muuallekin. Väestöliitolla näyttäisi maksavan 72 €, joten eroa oisi aika paljon. Etenkin, kun tuo kunnallisenkin näyte lähetetään jonnekin muualle. Täytyy nyt katso. Avon pitäisi huomenna soittaa sinne labraan ja kysyä hintaa ja tarkempia toimintaohjeita. Olisihan se tietty helpompaa, jos näytteen voisi viedä vain johonkin lähilabraan eikä viedä jonnekin kaupungille. Mutta asia siis etenee. =) Ai niin juu, ja ovulaatiotestikin pitäisi tässä muistaa tehdä. Ja sitten jutellaan lisää lääkärissedän kanssa.

Lääkärinodotus?

Mietinkin tässä juuri, että tulikohan tästä blogista ennemminkin lääkärin kuin lapsen odotusblogi...toivottavasti ei kuitenkaan... Vaikka kyllä odotan huomenna postilaatikosta tipahtavan ajanarvauskeskuksesta uuden kirjeen, jossa pahoitellaan jälleen ajan siirtymistä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tiistaina olisi taas aika lääkärille, mutta pääsisimmekö kenties jo nyt ihan vastaanotolle asti? Vastahan tämä on neljäs aika... Täytyy kyllä sanoa, että jos huomenna tulee se kirje, niin soitan sitten arvauskeskukseen ja pyydän lähetteet verikokeisiin, jotta sitten joskus kun lääkärille asti päästään, niin olisi jotain mistä keskustella...jotain konkreettisia tuloksia...

Aikuisten oikeesti

Ihan siis aikuisten oikeesti rupee toi arvauskeskuksen ajan arvaus meininki ärsyttämään. Huomenna siis piti olla aika sinne lääkärille, paino sanalla piti. Tänään tuli taas kirje ajan arvaajilta, johon oli muuten laitettu vuosiluvuksi 2007, jossa aika peruttiin ja siirrettiin jälleen tulevaisuuteen. Tällä kertaa aikaa siirrettiin viikolla, mutta jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin en kyllä usko enää lääkäriä näkeväni edes ensi kuussa. Tuo ajan siirto oli jo kolmas eli ehkä kolmas kerta toden sanoo? Uskoo ken tahtoo, kun on kyse arvauskeskuksen toiminnasta. Ja ärsyttää vielä vähän enemmän, kun tietää, että sieltä lähetetään jatkotutkimusjonoihin ja jonoja on ehtinyt kertymään jo melkoisesti tässä kaden kuukauden arvauskeskus ajan odottelun aikana... Mikähän mahtaisi olla hoitotakuu tässä asiassa? Ärsyttää niin paljon...enää on vain pohjaton lohduttomuus tämän asian kanssa, kun ei se vain etene mihinkään vaikka kuinka on yrittänyt...

Alkaa jännittämään

Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittämään. Ylihuomenna olisi tarkoitus mennä lääkärille. Sitä aikaa ei ole vielä kolmatta kertaa siirretty. Avo tosin viime viikolla tajusi, että hänellä on koe juuri lääkäriaikaan, joten joudun menemään lääkärille yksin. Jännittää siis vähän lisää...ja täytyy kyllä tunnustaa, olen myös vähän pettynyt. Olisi ollut kiva aloittaa tämä yhteinen matka yhdessä, mutta ei tässä muu auta. Yritin nimittäin soitella terveyskeskukseen ja kysellä koska saisi uusia aikoja, jos vaihtaisi. Uuden ajan olisi saanut kuukauden päähän, joten menen mieluummin sitten yksin tälle vastaanotolle. Vähän jännittää, että mitä se lääkäri mahtaa kysellä ja jutella kun sielä käy...mutta sehän selviää ylihuomenna.

Mitäs minä sanoin

Olin täysin vakuuttunut lääkäriaikaa siirrettäessä, ettemme pääse tuolloinkaan vielä lääkärille ja kuinka ollakaan eilen tuli jälleen kerran kotiin kirje kaupunkin terveydenhuollosta. Aikaamme oli jälleen kerran siirretty. Tällä kertaa tosin vain vuorokaudella. Samalla lääkäri oli vaihtunut (nyt meidät ottaa vastaan mieslääkäri) ja aika oli muuttunut ilta-ajaksi. En ollutkaan tiennyt, että terveyskeskuslääkärit ottavat vastaan myös illalla. Nyt aikamme on hieman ennen kuutta.

On tässä lääkärin odottamisessa ollut omat vaikutuksensa. Tietenkin sitä on masentunut jatkuvista siirroista, olisihan se kiva päästä vastaanotolle nopeammin, mutta samalla olen huomannut, että molemmat ovat alkaneet miettiä lapsettomuuden syitä. Molemmilla liikkuu mielessä miksi juuri me olemme lapsettomia ja molemmat syyllistävät siitä itseään. Jos kaikki kehittelemämme syyt olisivat totta, ei mahdollisista hoidoistakaan taitaisi olla apua. Epäilyksien listalta löytyy perinteisiä endometriooseja, kiveskohjuja, hormoonihäiriöitä ja ties mitä muita, joista yhtäkään ei ole kohdallamme todettu. Kunhan nyt arvailemma ja syyllistämme itsejämme. Toivottavasti nyt siis pääsisimme edes tuolloin lääkärille, koska kohta meillä on varmaan jo syöpä tai jokin todella harvinainen sairaus, joka voi aiheuttaa lapsettomuutta...

Niin, lapseton...

Mistä sitä aloittaisi, etenkin kun nyt tämä lapsettomuus tuntuu taas hieman pahemmalta, kuin aikaisemmin. Tähän syyhyn hieman myöhemmin...
Kaikki alkoi siitä, kun tapasin avopuolisoni 6½ vuotta sitten. Lähes kaksi vuotta sitten päätimme, että voisi olla aika hankkia lapsia. Ajatus tietenkin oli, että niitä tulee, ihan tuosta vain. Emme voi olla niitä, niitä lapsettomia. Kun olin lopettanut pillerit ja muutamat kuukautiset olivat tulleet ja yhdet tuntuivat olevan myöhässä ajattelin, että nyt se oli tässä. Testi vain oli negatiivinen. Ja kaksi päivää myöhemmin kuukautiset alkoivat. Tuska oli raastava. Jotenkin siitä negatiivisesta testistä huolimatta oli ajatellut, että yhdeksän kuukauden kuluttua pieni lapsi valtaisi kotimme. Näitä joka kuukausi tulevia kuukautisia on ollut jo lukemattomia ja jokaiset tuntuvat yhtä pahoilta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuukautiseni ovat usein kivuliaat, mutta en ole ajatellut asiaa sen enempää, koska ne aina ovat olleet (paitsi pillereitä syödessäni). Ja eiväthän ne nyt ole yhtä pahat kuin teini-iässä, jollon usein oksensin kuukautiskipujen korventaessa vatsaa.
Kun raskautta oli yritetty vuosi ja neljä kuukautta varovasti ehdotin avopuolisolle lapsettomuustutkimuksia. Hänen mielestään voimme vielä yrittää luonnollisesti, joten jatkoimme yrittämistä. Nyt kun kaiken alkamisesta on kulunut vuosi ja yhdeksän kuukautta varasin ajan omalääkärille lapsettomuustutkimuksia varten. Ajan varaaminen tuntui vaikealta. Ääni täristen selitin puhelimeen vastanneelle naiselle asiaani ja toivoin saavani ajan pian. Ajan sain kolmen viikon päähän. Ja nainen pahoitteli, kun joudumme odottamaan näin kauan. Aika olisi ollut ensi viikolla...tänään tuli kirje arvauskeskuksesta ja aika peruttiin. Tuntui jälleen kerran todella pahalta. Aika vain perutaan, tuosta vain, vaivautumatta selittämään mitenkään. Olisi inhimillisempää kertoa jokin syy peruutukselle. Vaikka kirjeen mukana tuli uusi aika, kuukauden päähän, en oikein pysty arvostamaan sitä. Haluan soittaa maanantaina (kehtasivatkin näin pilata viikonlopun) ja saada tietää miksi aikani peruttiin. Onko jonkun muun asia tärkeämpi kuin minun? Ymmärrän kyllä, että aikani on voitu siirtää, koska joku todella tarvitsee aikani. Jollekin aika saattaa olla elämän ja kuoleman kysymys, mutta kuinka monta kertaa ajan siirto pitää sallia, koska en usko, että pääsemme lääkärille tuolloinkaan. Vai onko aikani siirretty, koska lääkäri onkin päättänyt lähteä lomamatkalle? Vai onko ajan siirtämiselle joku vielä huonompi syy? Haluan lääkärille heti, koska haluan saada asian eteenpäin...en jaksa enää odottaa, etenkin kun ympärillä pyörii raskaana olevia naisia. Tuntuu kuin heitä tulisi ovista ja ikkunoista. Heitä on joka paikassa, mutta minä vain en ole yksi heistä...olen yksi niistä, niistä vaietuista.