Mitäs minä sanoin

Olin täysin vakuuttunut lääkäriaikaa siirrettäessä, ettemme pääse tuolloinkaan vielä lääkärille ja kuinka ollakaan eilen tuli jälleen kerran kotiin kirje kaupunkin terveydenhuollosta. Aikaamme oli jälleen kerran siirretty. Tällä kertaa tosin vain vuorokaudella. Samalla lääkäri oli vaihtunut (nyt meidät ottaa vastaan mieslääkäri) ja aika oli muuttunut ilta-ajaksi. En ollutkaan tiennyt, että terveyskeskuslääkärit ottavat vastaan myös illalla. Nyt aikamme on hieman ennen kuutta.

On tässä lääkärin odottamisessa ollut omat vaikutuksensa. Tietenkin sitä on masentunut jatkuvista siirroista, olisihan se kiva päästä vastaanotolle nopeammin, mutta samalla olen huomannut, että molemmat ovat alkaneet miettiä lapsettomuuden syitä. Molemmilla liikkuu mielessä miksi juuri me olemme lapsettomia ja molemmat syyllistävät siitä itseään. Jos kaikki kehittelemämme syyt olisivat totta, ei mahdollisista hoidoistakaan taitaisi olla apua. Epäilyksien listalta löytyy perinteisiä endometriooseja, kiveskohjuja, hormoonihäiriöitä ja ties mitä muita, joista yhtäkään ei ole kohdallamme todettu. Kunhan nyt arvailemma ja syyllistämme itsejämme. Toivottavasti nyt siis pääsisimme edes tuolloin lääkärille, koska kohta meillä on varmaan jo syöpä tai jokin todella harvinainen sairaus, joka voi aiheuttaa lapsettomuutta...

Odottavan aika...ja silleen...

Niin, nyt odottavan aika on pitkä. Odotan lääkäriaikaa (lääkäri on kuulemma kipeänä ja siksi aikaa siirrettiin kuukaudella), odotan aikaa jolloin voin kävellä ison mahan kanssa ja odotan ties mitä muutakin. Juuri nyt odotan eniten kuukautisten alkamista. Eilen niiden piti alkaa, mutta eivät ole alkaneet vieläkään. Vielä vuosi sitten olisin innosta soikeana, olisin jo dippaamassa raskaustestiä pissaan ja odottaisin sinne ilmestyvän useamman punaisen viivan. Nykyään olen jo paljon kyynisempi. Tiedän ilman testiäkin, että kuukautiset ovat alkamassa, ne tulevat ihan varmasti. Ei minulle voi käydä niin hyvää tuuria, etteivät ne alkaisi. Vai voiko? Haluaisin tietenkin uskoa, että voisin olla raskaana. Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että kokeilen testin tekemistä jos kuukautiset eivät ole alkaneet aamuun mennessä. Vai pitäisikö odottaa viikonloppuun, jolloin voisin vielä huomenna elätellä toiveita...vaikka mitä hyötyä siitä olisi? Pudotus takaisin todellisuuteen olisi vielä kipeämpi... Ristiriitaista, eikai sitä muut voi sanoa...katsellaan...