Ovulaatio?

Se olisi hyvä alku siihen lapsen saamiseen. Tänään tein ensimmäistä kertaa elämässäni ovulaatiotestin. Olisi voinut paketin ohjeiden mukaan tehdyillä laskelmilla näyttää punaista jo, mutta ei se näyttänyt. Huomenna sitten uudestaan ja ensi viikolla varmaan lisää tikkujen uittamista pissassa. Katsotaan josko jossain vaiheessa näyttäisi ovulaatiota. Nyt kyllä rupeaa taas miettimään, että jos en ovuloi, niin mitä sitten. Mitä seuraavaksi? Mitä silloin tehdään? Mitä syödään tai piikitetään? Mitä testejä tehdään seuraavaksi? Koska saan seuraavan ajan lääkärille? Niin, soittoaika pitäisi varata muutaman viikon päähän, mutta lääkäri ei ole vielä päättänyt työvuoroistaan tuolla ajalle, joten pitää vielä odotella ajan varaamisen kanssa.

Perjantaina kävin labrassa jättämässä pissaa purkkiin, verta pukiloihin ja papanäytteen. Tuloksia pitäisi tulla joskus...odotellaan. Elämä on odottelua...tai jotain...

Uskomatonta, mutta totta

Eilen sitten lopulta päästiin sinne lääkärille. Ei siis tullut neljättä siirtokirjettä. Sielä sitten juteltiin ja tehtiin sisätutkimus. Huomenna siten menen käymään labrassa jättämässä vähän verta ja papanäytteen. Avo pääsee sitten jättämään sperma-analyysiin näytteen myös. Jäin vain sitä miettimään, kun se on omakustanteinen ja lääkäri muisteli hinnaksi noin 150 €, että voisikohan sen näytteen käydä jättämässä jonnekin muuallekin. Väestöliitolla näyttäisi maksavan 72 €, joten eroa oisi aika paljon. Etenkin, kun tuo kunnallisenkin näyte lähetetään jonnekin muualle. Täytyy nyt katso. Avon pitäisi huomenna soittaa sinne labraan ja kysyä hintaa ja tarkempia toimintaohjeita. Olisihan se tietty helpompaa, jos näytteen voisi viedä vain johonkin lähilabraan eikä viedä jonnekin kaupungille. Mutta asia siis etenee. =) Ai niin juu, ja ovulaatiotestikin pitäisi tässä muistaa tehdä. Ja sitten jutellaan lisää lääkärissedän kanssa.

Lääkärinodotus?

Mietinkin tässä juuri, että tulikohan tästä blogista ennemminkin lääkärin kuin lapsen odotusblogi...toivottavasti ei kuitenkaan... Vaikka kyllä odotan huomenna postilaatikosta tipahtavan ajanarvauskeskuksesta uuden kirjeen, jossa pahoitellaan jälleen ajan siirtymistä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tiistaina olisi taas aika lääkärille, mutta pääsisimmekö kenties jo nyt ihan vastaanotolle asti? Vastahan tämä on neljäs aika... Täytyy kyllä sanoa, että jos huomenna tulee se kirje, niin soitan sitten arvauskeskukseen ja pyydän lähetteet verikokeisiin, jotta sitten joskus kun lääkärille asti päästään, niin olisi jotain mistä keskustella...jotain konkreettisia tuloksia...

Aikuisten oikeesti

Ihan siis aikuisten oikeesti rupee toi arvauskeskuksen ajan arvaus meininki ärsyttämään. Huomenna siis piti olla aika sinne lääkärille, paino sanalla piti. Tänään tuli taas kirje ajan arvaajilta, johon oli muuten laitettu vuosiluvuksi 2007, jossa aika peruttiin ja siirrettiin jälleen tulevaisuuteen. Tällä kertaa aikaa siirrettiin viikolla, mutta jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin en kyllä usko enää lääkäriä näkeväni edes ensi kuussa. Tuo ajan siirto oli jo kolmas eli ehkä kolmas kerta toden sanoo? Uskoo ken tahtoo, kun on kyse arvauskeskuksen toiminnasta. Ja ärsyttää vielä vähän enemmän, kun tietää, että sieltä lähetetään jatkotutkimusjonoihin ja jonoja on ehtinyt kertymään jo melkoisesti tässä kaden kuukauden arvauskeskus ajan odottelun aikana... Mikähän mahtaisi olla hoitotakuu tässä asiassa? Ärsyttää niin paljon...enää on vain pohjaton lohduttomuus tämän asian kanssa, kun ei se vain etene mihinkään vaikka kuinka on yrittänyt...

Alkaa jännittämään

Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittämään. Ylihuomenna olisi tarkoitus mennä lääkärille. Sitä aikaa ei ole vielä kolmatta kertaa siirretty. Avo tosin viime viikolla tajusi, että hänellä on koe juuri lääkäriaikaan, joten joudun menemään lääkärille yksin. Jännittää siis vähän lisää...ja täytyy kyllä tunnustaa, olen myös vähän pettynyt. Olisi ollut kiva aloittaa tämä yhteinen matka yhdessä, mutta ei tässä muu auta. Yritin nimittäin soitella terveyskeskukseen ja kysellä koska saisi uusia aikoja, jos vaihtaisi. Uuden ajan olisi saanut kuukauden päähän, joten menen mieluummin sitten yksin tälle vastaanotolle. Vähän jännittää, että mitä se lääkäri mahtaa kysellä ja jutella kun sielä käy...mutta sehän selviää ylihuomenna.

Sisäinen tuhlarini

Olen yrittänyt viimeaikoina vähentää langan ostamista, olen sitä nimittäin jo varastoihini melkoiset määrät kerännyt (siitä kuitenkin enemmän muissa blogeissani, tämä ei ole sen paikka). Valitettavasti vauvaneuleet houkuttelevat paljon ja en sellaisia nyt sattuneesta syystä kuitenkaan halua varastoon tehdä, tiedä vaikka koskaan vauvoja saada aikaiseksi. Olen siirtänyt tuhlailuni seuraavaan kohteeseen, olen ruvennut keräilemään Iittalan Kivi-tuikkuja. Viimeksi tänään kävin työmatkalla Sokokselta sellaisen ostamassa, sen vaaleanpunaisen, joka ystävänpäiväalennuksessa oli. Bussissa se sitten lopulta iski, se miksi ostelen kaikkea tälläistä, korviketta. Oikeasti mieleni tekisi ostaa suloisia vauvan vaatteita Huuto.netistä, ostaa kauniit vaaleanpuna-harmaat lastenvaunut, lukuisia tutteja ja muita tarvikkeita. Haluaisin ostaa pinnasängyn, hoitopöydän, tehdä vauvalle vaatteita, kestovaippoja, neuleita. Jouluna halusin joululahjaksi sauvasekoittimen, vaikkei meillä nyt ihan hirveästi sosekeittoja syödäkään. Haluaisin kuitenkin kuvitella tekeväni lapselle soseita itse, enkä ostavani purkkiruokaa. Mutta mitään vauvajuttuja en voi ostaa, joten tuhlaan rahani kaikkeen muuhun...masentavaa...

Mitäs minä sanoin

Olin täysin vakuuttunut lääkäriaikaa siirrettäessä, ettemme pääse tuolloinkaan vielä lääkärille ja kuinka ollakaan eilen tuli jälleen kerran kotiin kirje kaupunkin terveydenhuollosta. Aikaamme oli jälleen kerran siirretty. Tällä kertaa tosin vain vuorokaudella. Samalla lääkäri oli vaihtunut (nyt meidät ottaa vastaan mieslääkäri) ja aika oli muuttunut ilta-ajaksi. En ollutkaan tiennyt, että terveyskeskuslääkärit ottavat vastaan myös illalla. Nyt aikamme on hieman ennen kuutta.

On tässä lääkärin odottamisessa ollut omat vaikutuksensa. Tietenkin sitä on masentunut jatkuvista siirroista, olisihan se kiva päästä vastaanotolle nopeammin, mutta samalla olen huomannut, että molemmat ovat alkaneet miettiä lapsettomuuden syitä. Molemmilla liikkuu mielessä miksi juuri me olemme lapsettomia ja molemmat syyllistävät siitä itseään. Jos kaikki kehittelemämme syyt olisivat totta, ei mahdollisista hoidoistakaan taitaisi olla apua. Epäilyksien listalta löytyy perinteisiä endometriooseja, kiveskohjuja, hormoonihäiriöitä ja ties mitä muita, joista yhtäkään ei ole kohdallamme todettu. Kunhan nyt arvailemma ja syyllistämme itsejämme. Toivottavasti nyt siis pääsisimme edes tuolloin lääkärille, koska kohta meillä on varmaan jo syöpä tai jokin todella harvinainen sairaus, joka voi aiheuttaa lapsettomuutta...